Kasvisruoka kuuluu nykyään lähes jokaisen ravintolan ja opiskelijaravintolan ruokalistalle. Kasvissyönti eli vegetarismi tarkoittaa joko pelkkien kasvikunnan tuotteiden syömistä tai sitä, että osa eläinkunnan tuotteista rajataan ruokavaliosta pois. Tässä artikkelissa käymme läpi, millaisia kasvisruokavalioita on olemassa, kuinka yleistä kasvissyönti on ja miten kasvisruokailu on kehittynyt Suomessa ensimmäisistä helsinkiläisistä kasvisravintoloista nykypäivään.
Erilaiset kasvisruokavaliot
Kasvissyönti on kattokäsite, jonka alle mahtuu monenlaisia ruokavalioita. Kasvissyöjällä tarkoitetaan yleensä henkilöä, joka ei syö lihaa mutta voi syödä maitotuotteita, munia ja hunajaa. Kasvisruoka voi siis sisältää munia tai maitoa.
- Laktovegetaristi täydentää kasviperäistä ruokaa maitotuotteilla.
- Lakto-ovo-vegetaristi syö lisäksi kananmunia.
- Vegaani pidättäytyy kaikesta eläinperäisestä ruoasta, myös hunajasta ja eläinperäisistä lisäaineista.
- Raakaruokailija syö vain kypsentämätöntä kasvisruokaa.
- Fennovegaani kokoaa ateriansa kotimaisista, mieluiten lähellä kasvaneista vegaanituotteista.
Kaikkien eläinkunnan tuotteiden rajaaminen pois ruokavaliosta mahdollistui vasta 1940-luvulla, kun eristetty synteettinen B12-vitamiini tuli markkinoille. Siksi kasvissyönti tarkoitti aiemmin ruokavaliota, joka ei sisällä lihaa tai kalaa. Syyt kasvissyöntiin voivat olla esimerkiksi ekologisia, eettisiä, poliittisia, uskonnollisia tai terveydellisiä.
Kuinka yleistä kasvissyönti on?
Markkinatutkimusyhtiö Euromonitorin arvion mukaan maailmassa on noin 630 miljoonaa kasvissyöjää, joista suurin osa asuu Intiassa. Intiassa kasvisruokavaliolla on perinteisesti tarkoitettu kasviperäisen ruoan ja maitotuotteiden yhdistelmää, ja nykyisin noin 30–40 prosenttia intialaisista noudattaa kasvisruokavaliota.
Suomalaisista keskimäärin noin 2–5 prosenttia noudattaa jotakin kasvisruokavaliota. Se on yleisintä nuorten naisten keskuudessa. Lihantuottajien Lihatiedotusyhdistyksen kyselyn mukaan 7 prosenttia suomalaisista ei syönyt lihaa vuonna 2016, ja eniten lihaa syömättömiä oli 15–24-vuotiaissa. Kasviproteiinien kulutus on lisääntynyt Suomessa. Ruotsissa eläinoikeusjärjestön vuonna 2014 teettämän tutkimuksen mukaan lihaa syömättömien osuus oli kymmenen prosenttia.
Kasvisravintolat Suomessa
Vanhin tunnettu suomalainen kirjallinen lähde kasvissyönnistä on heinäkuussa 1865 Finlands Allmänna Tidningenissä julkaistu artikkeli Om vegetarianismen. Ensimmäinen kasviskeittokirja, Helene Seilingin Kortfattad vegetariansk kokbok, julkaistiin toukokuussa 1894. Siinä oli 156 reseptiä ja kuuden viikon malliruokalista.
Lokakuussa 1894 neiti Forss avasi Helsingin Rauhankadulle Suomen ensimmäisen kasvisruokapaikan, ”vegetaarisen päivällistarjoilun”. Seuraavana vuonna H. Levander perusti kasvisravintolan Kasarmikadulle. Vuonna 1903 Karin Boldt avasi Vegetaariset ruokasalit Helsinkiin, ja heinäkuussa 1906 rouva Lindberg avasi naapuriin kilpailevan kasvisravintola Reformin. Kun Osmola avautui syksyllä 1909, Helsingissä toimi samaan aikaan kolme kasvisravintolaa. Kesällä 1910 kasvisravintoloita perustettiin myös Viipuriin, Turkuun, Tampereelle ja Naantaliin.
Vuonna 1907 perustettiin Suomen ensimmäinen vegetaristiyhdistys, ruotsinkielinen Finlands vegetariska förening. Elokuussa 1909 Edith Olsson perusti Helsinkiin pysyvän kasvisruokakoulun ja pitopalvelun nimeltä Vegetus. 1950-luvulla Helsingin Kalevankadulla toimi ravintola Vegeta, 1960-luvulla rouva Makkosen Kasvisbaari oli Helsingin ainoa kasvisravintola, ja 1970-luvun alussa Oraansuojelijat ry perusti ravintola Kasviksen.
Uutisia kasvissyönnistä luettiin Suomessa jo 1880-luvulla. Vuonna 1883 useissa sanomalehdissä kerrottiin kasvissyönnin leviämisestä Itävallassa, Sveitsissä ja Saksassa, etenkin Berliinissä, jonka 5 000 kasvissyöjästä suurimman osan kerrottiin olevan opiskelijoita. Kaksi vuotta myöhemmin kerrottiin, että Lontoossa toimi jo kahdeksan kasvisravintolaa.
Ravintoaineet kasvisruokavaliossa
Kasvikunnan tuotteisiin perustuvassa ruokavaliossa on kiinnitettävä huomiota niihin ravintoaineisiin, joita ihminen saa pääasiassa eläinperäisestä ravinnosta. Vegaanien on käytettävä ravintolisänä B12-vitamiinia, D-vitamiinia ja jodia, koska niitä ei saa riittävästi pelkistä kasveista. Muidenkin kasvissyöjien on varmistettava riittävä kalsiumin, raudan, sinkin, riboflaviinin, seleenin, proteiinin ja välttämättömien rasvahappojen saanti.
Academy of Nutrition and Dieteticsin mukaan oikeaoppisesti suunniteltu vegaaniruokavalio sopii kaikkiin elämänvaiheisiin, kun B12-vitamiini saadaan vitaminoiduista elintarvikkeista tai ravintolisistä. Sen sijaan niin sanottu elävä ravinto ja makrobioottinen ruokavalio eivät ole ravitsemuksellisesti riittäviä missään elämänvaiheessa.
Kasvisruoka ja ympäristö
Kasviperäisen ravinnon ympäristövaikutukset riippuvat pitkälti siitä, miten ruoka on viljelty ja tuotettu. Avomaalla viljellyillä kasviksilla on pääsääntöisesti pieni hiilijalanjälki ravintoarvoonsa nähden, mutta kylminä vuodenaikoina kasvihuoneessa viljellyillä suuri. Erään hiili- ja vesijalanjälkitutkimuksiin perustuvan arvion mukaan ympäristöystävällisimpiä olisivat hedelmät, peruna ja vihannekset, ja eniten ympäristövaikutuksia aiheutti naudanliha. Vuonna 2021 julkaistun uusiseelantilaistutkimuksen mukaan lihan korvaaminen palkokasvien, pähkinöiden, kananmunien ja maitotuotteiden yhdistelmällä vähensi elintarvikkeiden kulutuksen päästöjä 14 prosenttia.
Kasvisruokavalio on tyypillisesti vähätyydyttyneinen ja sisältää paljon vihanneksia, hedelmiä, täysjyväviljoja, palkokasveja, pähkinöitä ja siemeniä. Siksi ravintoloiden kasvisannoksissa näkee usein linssejä, papuja ja täysjyväviljaa.
Huomio: Tämä artikkeli on yleistä tietoa eikä korvaa terveydenhuollon ammattilaisen tai ravitsemusterapeutin neuvoja. Jos suunnittelet suuria muutoksia ruokavalioosi, olet raskaana tai sinulla on terveysongelmia, keskustele asiasta lääkärin kanssa.
